Kuvataideakatemian opiskelijoiden ja opettajien matka Senegaliin ja Maliin 1995

Lento meni hyvin. Olimme illalla Pariisissa jossa bussi vei meidät hotelli Ibiziin. Hotelli oli lähellä lentokenttää. Hotellista lähdimme noin klo 20.00 paikallista aikaa keskustaa kohti metrolla. Matka oli aika pitkä. Saavuimme keskustaan ja kävelimme Pompidou keskukseen jossa meillä oli noin 1 tunti aikaa katsella näyttelyt. Katsoin Feminiini-Maskuliini näyttelyn vaikka aikaa oli vähän. Se oli hieno näyttely, paljon kikkeleitä ja tissejä. Esillä oli paljon Louise Bourgeois'n töitä, samoja teoksia joita näin siinä ohjelmassa.
Meitä vastassa oli Noora Tapper. Hän on Pariisissa taiteilijatalossa 3 kuukautta. Noora opasti meitä siellä Pariisissa, käytiin parissa baarissa. Eka oli pieni, hieno, halpa. Syötiin patonki ja juotiin kalja jne. Sitten lähdimme puolalaiseen baariin, se oli kanssa hieno, joimme hunajaviina paukut. Sitten taksilla hotelliin.

Minä ihastuin Pariisiin, sen kapeisiin katuihin ja vanhoihin taloihin sekä vinttihuoneisiin. Komia oli, no yö meni aamu tili, aamupala oli hyvä. Takaisin keskustaan elikkä metroon, keskustaan, Pompidou keskus. Nyt oli reilut tunti aikaa katsella. Menin Helin ja Kaijan kanssa museon omia kokoelmia katsomaan. Siellä oli maalauksia, piirustuksia ja veistoksia. Otin kuvia veistoksista mm. Brancusi ja Giagometti. Sitten kiireellä takaisin hotelliin. Ai niin, me menimme ensin ohi oikean pysäkin mutta pääsimme bussilla takaisin hotellille. Kamppeet mukaan ja lentokentälle. Siellä oli paljon poliiseja ja sotilaita. Meidät tarkastettiin kaikki ja kassit kanssa ennen pääsyä odottamaan konetta.

Koneeseen, se oli iso lentskari ja sitten menoksi klo 16.00.
Dakarissa olimme klo 11.30. Kun tulin ulos koneesta luulin että turbiini hönkii niin kuumaa päälle mutta sitten totesin että täällä on tosi kuuma ja kostea ilma. Anna oli meitä vastassa lentokentällä ja sieltä jatkoimme majapaikalle Rufiqueennoin 20 km päähän keskustasta johonkin päin. Olin väsynyt ja oli kuuma. Syötiin ja sitten nukkumaan. Yöllä heräilin välillä mutta nukuin aika hyvin.

Aamulla lähdimme sen Annen huvilalle kylään. Meillä on opas ja kaksi autoa joilla kuljemme kaikki ajot.
Meressä oli ihana uida. Löysin hienoja simpukoita ja kotiloita. Rannalla oli myös paljon rapuja. Tulimme takaisin majapaikalle joka on hieno 3 kerroksinen talo, suihkut ja oikea wc.

Olen piirtänyt paljon ja ottanut valokuvia mutta illalla tulee ikävä sinua. Ajattelen paljon sinua yhdentoista aikoihin ja monesti muulloinkin, niin kuin sovittiin. Minä tykkään sinusta niin paljon. Pitää kirjoitella tässä sinulle kirjeitä niin ikävä tasaantuu ja helpottaa, varsinkin aamulla kun on nukkunut yön yli.
Terveisin Tapani

Tämä päivä oli ikimuistoinen. Lähdimme aamupalan jälkeen tutustumaan Dakarin keskustaan. Menimme pikku bussilla Dakariin, jätimme bussin ja ootimme kaikki 14 ja oppaamme Omar toista opasta. Opas tuli. Kävimme satamassa, siellä oli likasta niin kuin kaikkialla täällä ja ranta oli öljyssä pitkältä matkalta.
Sitten menimme pikku torille missä löyhkäsi pahalta kalalta ja joltain muulta. Viljan piti laittaa lamellia nokan alle kun rupesi tekemään pahaa se löyhkä. Siitä jatkoimme kaupungitalon ja hienon Ranska vallan aikaisen rautatieaseman ohi. Jatkoimme hienoon ydinkeskustaan jossa komeita pankkeja, hienoja nykyaikaisia koru, kello, muoti jne. kauppoja.

Pankkiin mentäessä oli kokoajan kauppiaita kaupittelemassa paitoja, koruja, soittimia, kelloja hajuvesiä, aurinkolaseja yms. Osta, osta huutoja kuului koko ajan. Hermostutti se tinkaaminen. Pankissa jonotimme ainakin tunnin. Jotkut paikalliset etuili ja se onnistuu siellä hyvin. Virkailijan tuttuja kaiketi. Kun oli meidän vuoro niin virkailija löi luukun kiinni ja lähti syömään. Siinä sitä oltiin ja hermostutti.

No, mekin läksimme syömään. Ravintolaan mennessä kävelimme presidentin palatsin ohi. Oli taas kauppiaita joka paikka täynnä. Niitä on kuin kärpäsiä ja kerjäläisiä kanssa. Ruoka oli huonoa, oma vikamme kun otimme kaikki ns. tavallista jossa oli riisiä, lihaa ja kalaa. Se liha oli pahaa ja haisi lannalle ja paskalle mutta söin kuitenkin melkein kaikki.

Ravintolasta taas takaisin pankkiin ohi kaupustelijoiden huutojen. Uusi pitkä jonotus. Vaihdoin 2.500 Ranskan frangia ja sain 250.000 CFA:ta, pankkivei välistä 5.000 CFA:ta joten jäi 245.000 CFA:ta. Kaikki rahat oli 10.000 CFA seteleitä eli vähän alle 100 Suomen markkaa.

Jatkoimme torille jossa oli paljon kaikkea, ihmisiä, kauppiaita, hälinää, koko ajan joku yritti kaupata jotakin. Vaikka kieltäytyi ja ilmoitti ettei kiinnosta niin kauppiaat pyörivät sitkeästi ympärillä kuin kärpäset. Kun yksi kauppias luovuttaa niin toinen aloittaa. Omar, meidän opas vei kangaskauppaan jossa oli paljon kauniita kankaita.

Siellä hälinässä yksi mies sanoi olevansa Omarin kaveri ja halusi myydä minulle paidan 5.000 CFA:lla. Minä läksin katsomaan paitoja, menimme kapeita kujia jotka oli täynnä ihmisiä, kaupustelijoita. Hieman alkoi pelottaa mutta menin perässä ja kohta olimme puodissa kulman takana. Toinen mies tuli myös myymään paitoja. Kauppiaat sanoivat olevansa veljeksiä. Heille syntyi riita paitojen laadusta ja hinnoista. No, minä sanoin että ostan yhden paidan per myyjä ja sillä siisti. Siispä tinkasin hintaa joka oli alussa 50.000 CFA:ta. Tinkasin 40.000 CFA:n ja aloin olla jo väsynyt kaupantekoon, halusin pois. Maksoin paidat ja läksin pois.

Takaisin kävellessäni aloin miettiä paitojen hintoja. Menin Omarin ja muiden luokse toiselle kaupalle. Jokke ja Terhi olivat myös ostaneet paidat toiselta Omarin kaverilta, muka. Yhtäkkiä minä tajusin laskeneeni väärin ja olin ostanut kaksi paitaa noin 200 mk kappale! Kyllä vitutti, raaka kusetus mutta se oli jo myöhäistä herätä siinä vaiheessa.

Kokoonnuimme yhteen ja odottelimme Maijaa joka oli soittamassa puhelimella Suomeen isälleen. Hän kerkesi sanoa vain muutaman sanan kun puhelu katkesi ja se puhelu maksoi 5.000 CFA:ta eli noin 50 Suomen markkaa. Maijaltakin pöllittiin repusta kirje mutta siinä ei ollut kuin pelkkä Radekille menevä paperi elikkä kallista täällä on tietyt asiat. Omarille kerroin tapahtunee ja hän sanoi että meitä oli huijattu ja kyllähen se jo tiedettiin. Kauppiaita oli kokoajan meidän ympärillä ja molina kova. Lähdimme hakemaan Joken ja Terhin pois kauppiaiden piirityksestä.

Hälinä ja kuumuus kasvoi meidän ympärillä. Menimme kaikki sellaiselle käsityötorille. Tori oli semmoinen sisäpiha ja siellä oli rauhallista. Tuntuu hyvältä istua ja katsoa kun joku taiteilija näytti hiekkataulun tekoa ja bändi soitti musiikkia. Omar haki meidät sieltä myöhemmin pois bussilla.

Kävimme vielä yhdellä torilla jossa oli paljon puuesineitä ja rumpuja. Antiloopin sarvet maksoi 40.000 CFA, iso rumpu 50.000 CFA, pieni rumpu 15.000 CFA. En ostanut mitään. Säästä rahaa, ajattelin ja mieti tarkoin mitä haluan, ehkä se rumpu sieltä Bamakosta päin ja Virpille hieno hame pitää teettää. Majapaikalle palattiin noin klo 19.00 illalla ja väsytti. Syötiin hieno iltapala, nyt on hyvä olo.
30.10.1995 Rufique
Tapani Kokko

Aamu oli hieno, söimme aamupalan ja lähdimme bussilla Dakariin taidekoulua katsomaan. Löysimme perille, koulu oli aika pieni, oppilaita vain muutama paikalla koska koulu alkaa vasta ensi viikolla. Palasimme takaisin majapaikalle ja tytöt alkoi laittaa hiuksia leteille. Pian meillä kaikilla on varmaankin päät täynnä pikku lettejä. Eilen laittoi letit Riika, sitten Vilja tyttö, tänään Terhi, Marjo ja Inka. Annan, meidän emännän ja Inkan kanssa mentiin autolla katsomassa sementtitehtaan uima-allasta tässä lähellä, on hieno. Sieltä tultiin takaisin viereiselle torille katsomaan vaatteita ja kankaita. Viljasta otettiin mitat, sitä pyöriteltiin kuin pullataikinaa, oli aivan hikinen urakan jälkeen. Oli hauskaa.

Anna oli oppaana kun menimme katsomaan kankaita, löysin Virpille kaksi kpl kankaita, eka 4 metriä ja toinen 6metriä, hinta yhteensä 11.000 CFA. Raha asiatkin alkaa luistamaan, hyvä. Tyytyväisenä palattiin talolle ja sieltä jatkettiin uimaan. Minä ja Tuula Karjalainen kävelimme yhdessä kun minä osasin sinne uima-altaalle. Ympäristö matkalla on rumaa ja likaista, ojat ovat täynnä likaista haisevaa lietettä.

Yksi vähän pöljä vanha mies tuli minulta kerjäämään rahaa, minulla ei ollut antaa ja se rupesi tönimään. Heti tuli muita miehiä puhumaan sille järkeä. Täällä ihmiset ovat uteliaita ja ystävällisiä mutta on seassa harvakseltaan vähän yksinkertaisia jotka ovat arvaamattomia.

Täällä on rikoksista kovat rangaistukset, jos varastaa vähän istuu vähintään viikon linnassa jossa ei ole ruokaa, omaisten tai ystävien täytyy tuoda ruoka sinne. Huumeet ovat myös täällä kiellettyjä niin kuin muuallakin mutta tuomiot ovat kovia. Pääsimme perille altaalle ja muutkin ryhmäläiset tulivat sinne perässä. Uimme, oli ponkkulautakin. Joimme oluet, rentouduimme.

Palattuamme majapaikalle annoin talon vahdille, vanhalle miehelle kaksi poronsarven pätkää ja näytin kuvia poroista. Mies oli tyytyväinen ja iloinen. Teen ehkä huomenna viilalla hänen nimen niihin sarvenpätkiin. Sitten syömään iltapala, keittoa, patonkia ja papuja ihanassa kastikkeessa sekä hedelmiä. Päivällä söimme riisiä ja mustekalaa. Päälle juotiin kahvit. Ruokajuomana oli vesi ja hyvänmakuinen mehu. Aamulla annoin sarvenpätkän myös meidän oppaalle Omarille.

1.11.1995
Aamiaisen jälkeen kävimme Annen, Kain, Maijan ja Viljan kanssa katsomassa kuvanveistotiloja, ne oli hienot elikkä huomenna aloitamme savimuovailun. Teen ainenkin viisi lehmää sillä paimenpojat myivät sunnuntaina Kainille savesta tehdyn pikku lehmän, se oli komia. Täällä on myös porsas toisella pihalla, se nukkuu siellä ja toimii meidän mallina.

Jääkaapissa on olutta, spriteä,coca-colaa, on tiistai ilta klo 23.00. Lähdemme bussilla sementtitehtaan yöhön, se on lähellä armeijan kasarmeja, suuret juhlat siellä, esiintyy kuulemma hyvä afro bändi. Illalla juhlat! Menimme viidellä autolla juhlapaikalle noin klo 24.00 yöllä.

Sementtiyö on tämän paikallisen urheiluseuran vuotuinen juhla jolla kerätään rahaa seuran toiminnalle. Juhlat pidetään kasarmilla joten järjestysmiehiä on paljon. Menimme kaikki neljätoista järjestyksessä Annen ja Francan johdolla sinne sisälle. Siellä oli bändi lavalla, iso tanssilattia, pöytiä, katoksia, hieno paikka.

Sitten tuli juomia, giniä whiskyä, vettä, coca-colaa, pastista. Istuttiin ja juotiin. Mulla oli kamera ja Markuksella nauhuri. Lähdin kuvaamaan lämmittelybändiä ja Markus nauhoitti kunnes yksi iso järjestysmies, ehkä bändin manageri tai joku kielsi meitä kuvaamasta ja nauhoittamasta. Ilta tai yö jatkui, kävimme tanssimassa, joimme ja höpötimme Markuksen kanssa kahdestaan.

Esiinnyimme muka lehdistön edustajina ja saimme kuvattua ja nauhoitettua kasetillisen verran. Siellä oli paljon ihmisiä, kutsuvieraita hienosti pukeutuneina. Illan pääesiintyjä oli Youssun Noor. Juhlat olivat mielestäni liian länsimaiset, sellaiset jäykän oloiset. Arvelin että olemme täällä jotenkin etuoikeutetussa asemassa mutta mitäpä tuo haittaa.

Palattiin takaisin majapaikalle noin klo 04.00 aamuyöstä kahdessa ryhmässä.. Aamulla oli mukavaa, heräsin klo 08.00, aamupalalle ja tässä nyt odottelen autoa, olemme menossa ruukuntekijän luo, tänään aloitetaan hommat….masennus, ikävä, häpeä, krapula olen lyttyyn poljettu, nyt minusta ei ole mihinkään!

Taiteessa ei ole lakia, se on vapaa temmellyskenttä. Tämä päivä oli hurja ja hullu päivä. Ilta oli rauhallinen, kävimme kuuntelemassa hienoa kuoroa. Se oli kaunis harras tapahtuma. Alan nukkumaan mutta tänään oli mielessäni ja sisälläni sota kahden eri kulttuurin taisto, hullu tapaus jossakin vaiheessa se oli käytävä. Minulla se oli ja se on ohi nyt ilta klo 23.25
Omarin kaveri, se toinen opas lähtee ehkä meidän kanssa sinne Maliin, se on kiva juttu se. Junamatka täältä Bamakoon kestää 32 tuntia. Ekassa luokassa se varmaan menee mukavasti, on makuupaikatkin. Matka maksaa 48.000 CFA eli 480 Smk. Mennään senegalilaisella junalla, ovat kuulemma turvallisempia. Rahaa jäljellä 1650 Ranskan frangia ja 180.000 CFA:ta.

2.11.1995 torstai aamu
On nälkä, aamupala tulee kaiketi pian, nenä on vähän tukossa, maha on vielä jotenkin kunnossa ei löysä vielä.
Kurkia meni yli ehkä olivat Suomesta!

Paha olo, aamupala ja päälle ripuli. Parempi olo. Vettä täytyy juoda paljon ja malaria lääke ottaa säännöllisesti.

Tein tänä päivänä afrikkalaisen emon jolla oli lapsia ympärillä, kuusi rintaa ja kolme vauvaa selässä. Soitin Virpille puolilta päivin, oli mukava kuulla Virpin ääntä, koti-ikävä helpottui huomattavasti. Sen jälkeen kävin heittämässä mereen kaksi kiveä, minut ja Virpin. Aloin myös muovata lehmää, saan sen ehkä huomenna valmiiksi.

Kävimme uimassa altaalla, siellä on mukava olla. Tämä kulttuuri on voimakas, no, nyt täytyy levätä ja olla rauhassa sillä täytyy olla kunnossa kun lähdemme Maliin päin. Tänään oli lihaa ja perunaa ruokana, oli hyvää. Eilen kerroin kaikille lapsuuden muistoja sekä Tykkyläisestä Pudasjärveltä. Kaikilla oli hauskaa ja naurua piisasi.

Kyllä tämä on melko hurjaa ja jännää mennä täällä oudossa vieraassa maassa. Sunnuntai, maanantai ja tiistai meni aika mukavasti. Kyllähän sitä sattui kaikkea mutta keskiviikko ja tämä torstai on ollut vähän kuin krapula. Sitä on jotenkin väsynyt ja laiskistunut. Alkuinnostus on poissa ja on tullut tämmöinen huippu tuossa vastaanotossa, nyt täytyy rullata sillai joutokäynnillä. Heh heh.

Perjantai 3.11 1995
Eilen illalla istuimme parvekkeella ja vietimme rauhallista iltaa whiskyä juoden. Menin nukkumaan ja heräsin aina kun Jokke ja Markus laahkasivat ees taas. Aamulla se selvis, kaverit oli tehneet veistoksia koko yön. Aamupalalla oli maha kipeä, söin malarialääkkeen, buranan ja kaksi maitohappopilleriä ja olo parani heti. Aloin tehdä kivestä hommia. Tuli tehtyä kolme työtä, lehmänpää, jalka ja Virpi. Kaikki työt ovat kiveä. Kivi on mustaa ja kovaa nimeltään lölvan. Alan päästä tässä taas vireeseen. Syötiin. Nukuin kaksi tuntia ja sitten viinaa ja takaisin iltapalalle ja päivä alko olla lopussa.

Lauantai
Käytiin haitilaisessa taidekeskuksessa joka oli hieno paikka. Arkkitehtuuri oli jännää. Meressä uitiin, oli komeat aallot. Löysin sukelluslasit. Syötiin hyvää ruokaa. Puhuttiin Joken ja Kain:n kanssa ripustuksesta ja tilasta. Talo jossa käytiin oli sellainen hippikommuuni. Meri oli parasta tänä päivänä.

Olo on parempi, meinaan maha pelaa. Ei tässä muuta oikein ole ollutkaan. Yön nukuin hyvin. Aamu on täällä hieno kun ikkunamme alla on torikatu molempiin suuntiin. Sieltä alkaa kuulua pientä hälinää, ihmisten puhetta, lasten leikkien ääniä, naisten, koirien, autojen ääniä jotka voimistuu pikkuhiljaa. Alkaa noin klo 06.00 ja klo 07.30 olet varmaan jo hereillä. Meillä on illat olleet kivoja, olemme istuskelleet pöydän ympärillä ja jutelleet kaikista asioista. Enimmäkseen keskustelut ovat olleet mielenkiintoisia, hauskoja, rentouttavia. On puhuttu kotimaasta, lapsuudesta, lumesta jne.

5.11.1995 Sunnuntai
Nousuvesi on nyt parhaillaan, aallot lyövät yli muurin, meressä on suuri voima. Koko tuleva kuvanveistopuoli on vedenvallassa tai oikeastaan kivipuoli. Tila on valmis mutta työvehkeet puuttuu. Tein wc ovimerkit puusta ja poron sarvista sekä kantaja nimisen puuveistoksen korkeudeltaan noin 80 cm. Sitten nukuin päiväunet. Herättyni syötiin lihapullia ja riisiä. Uima-altaalle ja ilta on jo.

Kun Dakarin lentokentälle astuu jo silloin pää kastuu. Autorähjällä mennään, ei ole kiire kellään. Omar meille hymyilee, kauppiaat kulmissa lymyilee. On lompsassa rahhaa, ei siis mieltä pahhaa.

6.11.1995 Maanantai
Eilen Jokke ja Markus veti perseet olalle yhdessä lähibaarissa. Jokke on alkanut käyttäytyä vähän oudosti ja poissaolevasti. Eilen mietimme ja epäilimme että Jokella on liian vahvat malarialääkkeet, täytyy vaihtaa ehkä, no kyllä se siitä.

Tänään menemme Coreen saarelle Dakarin edustalle, on kuulemma hieno paikka. Semmonen Senegalin Suomenlinna. Eilen illalla kirjoittelimme runoja Tuulan kortteihin, tuli ihan hienoja. Aamupala oli normaali, patonkia, kahvia, mehua, jogurttia, hilloa, hedelmiä. Coreen saari on vähän kuin suomenlinna. Orjien talo oli vaikuttava ja hirveä muistutus ihmisen typerästä historiasta. Saarella on sotaisa historia, tykkejä,bunkkereita jne. Jännitys alkaa pikkuhiljaa lisääntyä Maliin lähdön takia.

Käynti Coreen saarella.
Autolla Dakariin, suuri ruuhka, oli pölyä, meteliä, voi voi. Sitten käveltiin terminaaliin. Kauppiaita pyöri ympärillä, osta osta halpahinta my friend. Ostin pipon, 20 mk, ootellaan Omaria,ei kuulu ei näy. Klo 11.00 laiva lähtee, Omarkin kerkes kyytiin. Vesi oli satamassa likasta ja öljystä, vedessä oli kaloja ja lentokaloja. Perillä Coreessa oli kuuma.

Käveltiin Omarin ystävän johdolla orjien taloon. Siellä oli esittely, vaikuttava paikka. Siellä on pidetty orjia kuin eläimiä. Naiset, miehet, lapset erillään, perheet on erotettu. Nainen on ollut arvokkaampi hedelmällisyyden takia. 260x260 oli miesten tyrmä, siellä pidettiin 15 miestä kiinni kahlittuna kaulasta ja ranteista, seisaallaan. Kerran päivässä pääsi vessaan, julma järkyttävä paikka. Me laahustimme oppaiden ja kauppiaiden kanssa yhdessä kirkkoon josta jatkoimme tykkejä ja paria bunkkeria katsomaan.

Vihdoinkin syömään, ruokana oli kalaa, alkupalat olivat katkarapuja. Kala oli iso ja pää oli mukana. Markuksella teki heikkoa, kovin oli kalpea. Kala, ranskalaiset perunat sekä riisi tulisella kastikkeella, leipää, kaikki maistuivat hyvälle. Jälkiruoka oli ananasta ja banaania, kahvia. Maha täynnä. Jatkoimme matkaa ja poikkesimme uimaan. Piirtelin kaikessa rauhassa ja alkoi jo vituttaa nuo kauppiaat. Vittu kun ne kauppaa semmoista paskaa ja krääsää koko ajan ihan tosissaan voihan helevetti!

Takaisin satamaan ja laivalle klo16.30. Dakariin ja taas ne vitun kauppiaat voi vittu kyllä ne jaksaa. Omar hommas bussin, sillä kohti Rufisqueta, ruuhka oli taas mahdoton. Sinne päin ei ole kuin yksi tie Dakarista. Lopultakin perillä majapaikassa ja heti suihkuun, huh oli mukavaa.

Kun tulin suihkusta kaikki huusi alhaalla että täällä on Tykkyläinen. No, minä läksin katsomaan, siellä se oli Suomen kuvalehdessä, monen sivun juttu. Kyllä nauratti kun keskellä Afrikkaa on Tykkyläisestä juttu no sellasta. Näytin Omarille kuvia harrikasta ja Virpistä ja veistoksista ja possuista.

7.11.1995 Tiistai
Nukuin hyvin koko yön. Aamu on kaunis, tulee kaunis päivä. Aamupalalle ja sitten Maijan ja muiden kanssa postiin. Lopultakin sain lähetettyä kortit menemään maailmalle, yhteensä 16 kpl. Jatkoimme paikalliseen supermarkettiin, ostin kaksi paputölkkiä, kaksi tonnikalapurkkia öljyssä tai vedessä, kolme omenaa, kolme appelsiinia.

Käppäiltiin pitkin Rufiksen katuja etsittiin moskiittoverkkoa ja juomaleilejä, ei löytynyt. Palattiin osittain kotiinpäin ja hoksattiin Joken kanssa pari rautakauppaa. Puolijuksua sinne. Sieltä löytyi vasaroita ja kivitalttoja sopivia vehkeitä jännää.

Takaisin talolle, alkoi armoton työnteko kivisellä rannalla, oli kuuma, nahka kärysi. Oli kiva työstää tätä paikallista mustaa kiveä. Tein ison merihengen tai merenvartijan ja viimeistelin Virpin. Löysin hienon paikan Virpille, nyt se seisoo ja katselee merelle. Tein tämän työn ikävässä kotia Virpin luo ja taas tämä merenhenki on kunnianosoitus tuota suurta vettä kohtaan. Nousuveden aikana se ärjyy ja lainehtii siihen malliin ettei tahtonut unta saada.

Oli kuuma, vettä täytyi juoda paljon. Noin klo 02.00 söimme herkullisen kanapadan, oli niin hyvää tuli taas syötyä liikaa. Ruuan päälle mentiin sakilla uimaan altaalle, volttihyppyjä, sukelluksia ja Kain ui upponallea, oli hauska iltapäivä. Kuumuus ei tuntunut niin kovalta uima-altaalla.

Tultiin viimeisen kerran kylän läpi talolle, olen alkanut tottumaan tähän paikkaan, hajuihin, kuolleisiin kaloihin. Koiriin, laihoihin kissoihin, hevosiin. Likasta ja kurjaa seutua mutta näille ihmisille tää on kotiseutua. Kurjuuden ja köyhyyden seasta löytyy paljon loistavia taitajia ja kauneutta. Pakkasin ison ja pikkurepun. Onneksi Vilja suostui viemään mukanaan pikkurepun takaisin Suomeen. Iso reppukin tuli vielä puolilleen.

Sooda on hieno ja sympaattinen ihminen, mahtava kokki. Iltapala oli herkullinen. Ekaksi patonkia ja keittoa, sitten tonnikalasalaattia ja lopuksi vatkulia. Huomenaamulla me lähdemme kohti Malia ja ilta on vielä nuori. Klo 20.30

Matka jatkuu Maliin