|
Musikaalinen Senegal
Ranskan entinen siirtomaa, Senegal, on meille suomalaisille varsin
tuntematon maa Afrikassa. Suomen kehitysyhteistyö on pääasiassa
ollut keskittynyttä englantia puhuviin maihin, kuten Tansaniaan.
Suomen lähetysseura on kuitenkin toiminut Senegalissa jo vuodesta
1974 lähtien. Senegal on maailmalla tunnettu muusikoistaan,
joista tunnetuin lienee Youssoun Dour. Useat suomalaisetkin muusikot
ovat käyneet Senegalissa hakemassa oppia ja uusia ideoita.
Esimerkiksi muutaman vuoden takaisessa Väinö hittikappaleessa
esiintyi senegalilainen muusikko laulaen wolofiksi.
Senegal on Afrikan läntisin maa. Pinta-alaltaan Senegal on
vain puolet Suomen pinta-alasta, mutta asukkaita on perätä
9 miljoonaa. Pääkaupungissa Dakarissa on n. 2 miljoonaa
asukasta. Asutus on keskittynyt kaupunkeihin ja kyliin, sisämaassa
on suuria alueita täysin asuttamatta. Senegalin päävientiartikkeleita
ovat kala, maapähkinät ja öljytuotteet. Senegal on
kehitysmaa kuten miltei kaikki Afrikan maat. Maa on köyhä
ja varsinkin pienissä syrjäisissä kylissä asuinolot
ovat erittäin alkeelliset. Verrattuna Itä-Afrikan maihin
Senegal vaikuttaa kuitenkin hieman kehittyneemmälle ja esim.
yliopistotasoista koulutusta on helpompi saada.
Senegalin viralliset kielet ovat ranska ja wolof. Wolofien lisäksi
Senegalissa elää monia etnisiä ryhmiä jotka
puhuvat omia kieliään, tällaisia ovat mm Serere,
Mandinka, Fula, Tukulor, Diola, Serahuli ja eteläisillä
vuorilla elävät salaperäiset Bassarit.
94 % väestöstä on muslimeja ja sitä ei voi
olla huomaamatta varsinkaan silloin jos matkustaa Senegaliin Ramadanin,
islamin pyhän kuukauden aikana. Islamin vaikutuksesta huolimatta
elämäntyyli on pysynyt afrikkalaisena: taloissa miehet
ja naiset asuvat samoissa tiloissa, naiset eivät peitä
kasvojaan vaan pukeutuvat värikkäisiin, avokaulaisiin
bubu-kauhtanoihin tai länsimaisiin vaatteisiin. Islamiin on
sekoittunut paljon paikallisia uskomuksia esimerkiksi kaikilla lapsilla
oli amuletit (gri gri) oikeassa kädessä ja vasemmassa
nilkassa ja joskus kolmas amuletti vyötäröllä.
Amuletit ovat pieniä nahkaisia pussukoita joiden sisään
on suljettu koraanin säkeitä tai muita taikakaluja.
Alava maa
Senegal on hyvin alava maa, korkein "vuoren huippu" on
vain 498 m meren pinnasta. Pohjois-Senegal kuuluu Sahelin kuivaan
ilmastovyöhykkeeseen. Alueella kasvaa pääasiassa
piikkipensaita ja akaasiota. Senegal joen tulvatasanko on kuitenkin
hieman vehreämpää ja siellä viljellään
riisiä, maissia ja hirssiä. Eteläisessä Senegalissa
kasvillisuus on rehevämpää sisältäen trooppista
metsää. Suurimman osan vuodesta ilma on hyvin kuuma ja
kuiva, vuoden keskilämpötila on noin +26 astetta. Heinä-
lokakuussa Senegalissa on sadekausi, jolloin vettä sataa miltei
päivittäin ja ilma on erittäin kuuma ja kostea. Joulu-
tammikuussa on viileää ja maan pohjoisosissa lämpötila
voi laskea öisin +18 asteeseen.
Senegalissa on useita hienoja luonnonsuojelualueita, joita Niokolo-Koba
suurin. Siellä voi mm. nähdä virtahepoja ja hyvällä
tuurilla erittäin harvinaiseksi käyneen norsun. Luonnonsuojelualueilla
asustelee runsaasti pahkasikoja, shakaaleja, genetti-kissoja, varaaneja,
pyton-käärmeitä, krokotiileja, antilooppeja ja apinoita.
Maan tunnetuin luonnonsuojelualue on Djoudj`sin lintujen suojelualue,
joka on nimetty UNESCOn maailman perintökohteeksikin. Alue
on ensimmäinen paikka josta muuttolinnut löytävät
vettä Saharan ylitettyään. Puisto on Senegaljoen
rannalla kosteikossa. Puisto on täynnä siivekkäitä,
joista osa on meiltä Suomesta muuttomatkalla olevia lintujamme
esim. kalasääski. Tunnetuimpia lienevät Djoudj`sin
pelikaanit joita alueella pesii satojatuhansia. Myös flamingoja
on runsaasti.
Senegalilaiset ovat erittäin ystävällisiä ihmisiä.
Maassa riittää paljon nähtävää ja
koettavaa. Senegal on ollut myös huomattavasti turvallisempi
matkailukohde kuin monet muut Länsi-Afrikan maat. Mutta ainahan
Afrikassa matkustamiseen liittyy omat riskinsä vieläkin.
Kärsäkkäät syövät
vesisaniaisia Senegal-joella
Toimin Senegalissa Suomen ympäristökeskuksen konsulttina
loka-joulukuussa 2001. Projektin tarkoituksena on kartoittaa Senegal-jokeen
rakennettujen patojen vaikutusta joen käyttöön ja
luontoon. Asuin kaksi kuukautta Pohjois-Senegalissa sijaitsevan
Djoudj`sin luonnonsuojelualueen biologisella tutkimusasemalla.
Patojen rakentamisen jälkeen Senegal-jokeen on levinnyt tulokaslajeja,
jotka ovat haitanneet joella liikkumista ja lisänneet vesiperäisiä
tartuntatauteja, kuten esimerkiksi malariaa ja bilhartsiaa. Tulokaslajilla
tarkoitetaan jotain uutta lajia joka tuodaan alueelle missä
se ei luonnostaan kasva. Usein tällaiset lajit pääsevät
leviämään ja valtaamaan suuria alueita, koska ne
ovat kilpailukykyisiä luonnollisten kasvua rajoittavien tekijöiden
puutteen takia. Senegal-joella ongelmia ovat tuottanut Vesisalaatti
(Pistia statioles) ja vesisaniainen (Salvinia molesta), jotka ovat
alun perin kotoisin Brasilian sademetsistä. Myös alueella
luonnostaan kasvava osmankäämi on runsastunut patoamisen
jälkeen.
Vesisaniainen ja -salaatti kasvavat vedenpinnalla kelluen tiheänä
mattona. Kyseiset lajit ovat aiheuttaneet suuria vahinkoja muillakin
trooppisilla alueilla Aasiassa, Australiassa ja Afrikassa. Tunnetuin
tulokaslaji lienee vesihyasintti, joka kuitenkaan ei ole onneksi
vielä levinnyt Senegal joelle. Tulokaslajit tukkivat koko Senegal
joen uoman, joten paikalliset kalastajat eivät päässeet
kanooteillaan liikkumaan joella. Kalastus on Djoudj`sin läheisten
kylien pääelinkeino, joten tämä oli katastrofi
kylien asukkaille. Kasvustot peittivät alleen mattona koko
vapaan veden, joten muuttolinnut eivät kyenneet tunnistamaan
jokea lennosta. Kasvit estivät myös pelikaanien ja merimetsojen
kalastusta. Senegal joen sivuhaarassa sijaitsee Lac de Guiers, Senegalin
suurin järvi josta pumpataan juomavesi Dakarin ja suuren osaan
maata. Tulokaslajit uhkasivat vallata myös järven joka
olisi vaikeuttanut tai peräti estänyt vedenoton. Lisäksi
kasvit olivat ihanteellinen lisääntymisalue malariasääskille
ja bilhartsia loisen väli-isäntänä toimiville
kotiloille.
Projektimme on pyrkinyt kontrolloimaan näitä haitallisia
vesikasveja monin eri keinoin. Mekaanisessa torjunnassa kasveja
kerätään vedestä ja nostetaan rannalle kuivumaan
ja kompostoitumaan, ongelmana on kuitenkin työn raskaus ja
tarvittavien välineiden puuttuminen. Kasvien myrkyttäminen
ei tule kysymykseenkään, koska aluetta käytetään
kalastukseen ja myrkkyjen sivuvaikutuksista ei koskaan voi olla
varma. Projekti on kuitenkin menestyksekkäästi onnistunut
biologisessa torjunnassa. Joelle on vapautettu kärsäkkäitä,
pitkäkärsäisiä kovakuoriaisia, jotka syövät
vesisalaattia ja vesisaniaista. Kyseiset hyönteiset on löydetty
samalta alueelta josta kasvit ovat kotoisin. Laboratoriossa on ensin
varmistettu, että hyönteiset käyttävät
ravinnokseen ainoastaan kyseisiä kasveja eivätkö
tuhoa muita lajeja. Biologinen torjunta on onnistunut erinomaisen
hyvin. vesisalaatti on kadonnut joelta miltei tyystin ja vesisaniaisiakin
löytyy enää erittäin vähän. Kärsäkkäät
syövät toukkineen kasvin lehtiä ja juuria. Näin
vahingoittunut kasvi ei enää voi kellua vedenpinnalla
vaan uppoaa pohjaan.
Tein tutkimusta näiden kärsäkkäiden vesisaniaisen
tuhoamisnopeudesta. Osallistuin myös haitallisten kasvien levinneisyyden
kartoittamiseen joella. Tehtäviini kuului myös pitkä
tutkimusmatka pitkin Senegal -joen vartta aina Malin rajalle saakka
Kidiran kaupunkiin. Projekti tekee kasvillisuustarkastelun koko
Senegaljoen jokilaaksosta ja minun tehtäväni oli tehdä
satelliittikuvien tulkintaa varten maastossa kasvillisuuskartoitus.
Matkasimme seitsemän päivää alueilla jossa ei
ennen oltu autolla liikuttu. Tiet olivat huonokuntoisia jos niitä
oli lainkaan. Eli erittäin kuumaa (yli +40), kuivaa ja pölyistä.
Muutaman kerran puhkesi autosta rengas, bensa loppui tai auto sanoi
työsopimuksensa irti.
Hieno kokemus, mahtavia maisemia ja ihania ihmisiä. Matkan
huippukohta lienee yöpyminen paikallisissa perheissä.
Söimme iltaisin perheen kanssa maassa istuen yhteiseltä
vadilta thiebu dienia eli riisiä ja kalaa. Sitten kävimme
nukkumaan Afrikan kirkkaan tähtitaivaan alle lehmien ja vuohien
viereen. Aamulla heräsin, kun vuohi tuli syömään
lakanan kulmaa.
|