Näyttelyni jakaantuu kahteen teemaani nimeltään; Kotiinpaluun kuvia ja ”Muu maa mustikka” – Pariisin aiheita. Pariisin aiheita on syntynyt vuoden 2001- 02 aikana alkaen muotoutua parin kuukauden Pariisissa työskentelyn aikana loppuvuodesta 2001. Jatkoin teeman työstöä Helsingissä seuraavana vuonna, jolloin siihen liittyviä teoksiani oli esillä Oulussa Galleria Harmajassa ja Helsingissä Taidemaalariliiton galleriassa.

Pariisin aiheissa liikkeelle lähdin minua kiinnostaneesta ajatuksesta ranskalaisen Valistuksen ajan ideoiden, (kuten esimerkiksi rationaalisuus, kartesiolainen dualismi) ja utopioiden suhde modernismiin.

Liikkeelle lähdin myös aivan konkreettisesti Pariisissa valiten kohteikseni arkkitehtuuria, jonka tekijät ja pyrkimykset ovat keskeinen osa modernismin utopiaa ja sen heijastuksia meidän aikaamme. Historiallisesta kuvastosta Valistuksen ajan Denis Diderot´n & D’Alembert´n tieteellistä kehitystä jäsentävä, järjestävä L’ Encyclopedie (ou dictionnaire raisonné des sciences, des arts et des métiers) oli itseoikeutettu inspiroija ja ”lähdeteos” suhteessa teemaani.

Kuluvana vuonna valmistuneen osan näyttelykokonaisuudestani nimesin Kotiinpaluun kuviksi. Tähän kokonaisuuteen kuuluu mm. valokuvien sarja nimeltään Parhaita paikkojani.

Paikan käsite on ollut 80- luvulta lähtien vilkkaan teoreettisen mielenkiinnon kohteena. Anonyymit asuinympäristöt ja kaupunkikuvan koettu monotonisuus, modernismin kautta syntynyt ”paikattomuuden” tunne ovat saaneet ympäristösuunnittelijat kysymään paikan identiteetin määreitä.

Jälkimodernissa tutkimuksessa painopiste siirtyi tilallisten ilmiöiden tarkastelusta tilan kokijaan. Meillä on luontainen tarve samaistua ympäristöömme ja muodostaa siihen omakohtainen suhde. Paikkaa voi ajatella tilana, johon ihminen liittää merkityksiä elämismaailmastaan.

Kulttuuriset arvostukset suhteessa paikkoihin; paikan arvot, syntyvät tietyllä alueella asuvien ihmisten yhteisestä historiasta, elämäntavasta, kollektiivisesta muistista. Kuten Kaisa Broner- Bauer kirjoittaa: ”nämä kollektiivisen muistin jalostamat arvot ovat arkkityyppisiä mielikuvia ja malleja, kulttuuriarkkityyppejä, jotka pohjaavat alitajunnan analogisiin kuviin… perinteisissä yhteiskunnissa ihminen myös rakensi arkkityypin mukaan… nimenomaan tämä mallin toisto antoi ympäristölle sen kulttuurisen arvon ja identiteetin.”

Kiinnostavaa on pohtia, identiteetin ja jatkuvuuden käsitteiden kautta, onko edelleenkin ”ihmisen suhde paikkaan sidoksissa arkkityyppiseen kokemukseen” kuten Kaisa Broner-Bauer toteaa.

Minulla oli pyrkimyksenäni Kotiinpaluun kuvia teoskokonaisuudessa yrittää antaa merkityksiä sekä paikan subjektiiviselle sisällölle (sarjassa Parhaita paikkojani) että kollektiivisen muistin kertomuksille, kuten maalauksissa Rakentaja tai Kylväjä. Arvonannon ja kiintymyksen osoituksena kotiseudulleni sekä kuvallisina retkeilyinä näissä juuri minun Parhaissa paikoissani.

Helsingissä 12.11. 2005 | lainaukset; Synteesi 3/2000